Lähtemisestä
sanottakoon, että Hong Kongin opiskelijaviisumin
hankkimiseen pitää varata ainakin kuukauden verran aikaa. Kiinan lähetystö
nimittäin lähettää viisumihakemukset Hong Kongiin
käsiteltäviksi. Mikäli viisumin hakeminen jostain syystä myöhästyy, kuten
meille kävi, niin Hong Kongistakin sen saaminen
onnistui, vaikka siitä ei mikään taho kovin innoissaan ollutkaan.
Vaikka olimme jo kertaalleen kokeilleet matkailua Aasiassa tuli silti pakattua
mukaan liikaa tavaraa. Aasiassa on niin halpaa ja ihmeellistä että ylimääräistä
romua tarttuu joka tapauksessa matkaan uskomattomia määriä. Matkalaukkuun
kannattaa siis jättää tilaa.
Hong Kongin päässä on sitten syytä varata kaikenmoiseen alkubyrokratiaan
ainakin viikon verran aikaa.
The
University of Hong Kong
(HKU) on yksi noin seitsemästä yliopistosta Hong Kongissa. HKU ja The Chinese University of
Yliopistoelämä
eroaa paljon Suomesta. Ylioppilaskunta ei ole ollenkaan niin vahva ja
aktiivinen. Kiltoja lähinnä olevat organisaatiot ovat opiskelija-asuntoloiden
yhteisöt, jotka mm kilpailevat keskenään monissa eri lajeissa. Monet
yliopistolla toimivat kerhot tarjoavat erilaisia aktiviteetteja. Suurin
yksittäinen ero Suomeen lienee se, että lähes kaikki toiminta on täysin
alkoholitonta.
Kurssien
tasosta emme osaa sanoa paljoa, koska kävimme vain kantonin kiinan
alkeiskurssin diplomitöiden tekemisen lisäksi. Suosittelemme kuitenkin tätä
kurssia, sillä paikalliset ovat otettuja pienestäkin yrityksestä puhua kiinaa.
Kurssi oli myös oivallisesti suunnattu juuri vaihto-opiskelijoita silmällä
pitäen. Lisäksi kiinantaito voi auttaa ostoksilla, sillä alennusta heruu helpommin kun sitä pyytää kantoniksi.
Yliopisto
tarjoaa vaihto-opiskelijoille myös buddy-ohjelman, joka tarkoittaa tietynlaista
tutorointia. Tähän kannattaa ehdottomasti osallistua. Voi olla että meillä oli
hyvä tuuri, mutta saimme buddyistamme paikalliset ystävät, joihin vieläkin
pidämme yhteyttä.
Vastaanotto
tietotekniikan osastolla oli erinomainen. Saimme heti omat työpöydät,
tietokoneet ja postilokerot. Post-Graduate opiskelijoina tulostaminen ja
kopiointi olivat maksuttomia. Koulun kirjasto on todella kattava ja omistaa
useita käyttölisenssejä moniin kansainvälisiin tietokantoihin.
Teimme
töitämme tietokonegrafiikkaan liittyen, ja tiesimme jo etukäteen, että HKUssa
toimii Graphics Group niminen ryhmä. Yhteistyö tämän ryhmän ja sen vetäjän, Dr.
Wenping Wanin, kanssa ei sitten ollutkaan enää täysin saumatonta. Dr. Wenping
oli myös diplomitöidemme ohjaaja, mutta tapasimme häntä vain pari kertaa viiden
kuukauden aikana. Myös muut Graphics Groupin jäsenet jäivät etäisiksi. Kenties
syynä tähän on se, että emme oikein sopineet hierarkiseen rakenteeseen, ja
kaikki tiesivät meidän olevan vain väliaikaisia vierailijoita osastolla.
Diplomityön
tekeminen oli siis hyvin itsenäistä hommaa ja eniten saimme tukea toisiltamme.
Työt eivät tulleet valmiiksi asti, mutta etenivät riittävän pitkälle.
Koska
olemme asuneet yhdessä useita vuosia Suomessa, vuokrasimme myös Hong Kongissa
oman asunnon. Kaksiosta 10-15 minuutin kävelymatkan
päässä yliopistolta sai maksaa noin 500 euroa kuussa. Koulun asuntolat eivät
ota pareja. Yhdessä asuminen saattaa onnistua jos avioliittotodistus löytyy.
Asunnon vuokraus onnistui paikallisen buddyn avustuksella.
Asuntojen
ja autojen jälkeen kaikki onkin sitten halpaa. Kupillisen nuudeleita
paikallisessa ravintolassa saa 10 Hong Kongin dollarilla eli noin eurolla. Myös
vaatteet ja erilaiset kodintarvikkeet ovat halpoja, joten liikoja ei kannata
pakata mukaan.
Urheileminen
on helpointa yliopiston kerhojen kanssa. Muuten helposti harrastettavia lajeja
ovat trekking (paljon hyviä reittejä vuorilla), keilaus ja luistelu.
Rullaluistelu ja pyöräily ovat hankalia, sillä vuokrauspaikkoja on vähän
(rullaluistelulle emme löytäneet yhtäkään), eikä tilaa näille harrasteille ole.
Suosittelemme kokeilemaan kalastusta: Sai Kungista voi porukalla vuokrata
kalatusveneen kuskeineen sopuhintaan. Mato-onkivälineet saa myös halvalla
ostettua Sai Kungista ja kalaakin voi oikeasti saada.
Yöelämää
löytyy. Lan Kwai Fong on länsimaalaisten ja valtakunnan kerman suosiossa. Wan
Chai on vähän särmikkäämpi paikka tanssityttöbaareineen. Paikallisia olut- ja
karaokebaareja löytyy Prince Edwardsin alueelta.
Ilmasto
oli huhtikuussa kosteaa ja kuumaa kuten olimme kuvitelleet. Asunnossa ollut
ilmastointi tuli tarpeeseen, mutta kyllä kai kuumuuteen olisi tottunutkin.
Kesäaikana siis t-paita ja shortsit ovat sopiva varustus.
Yllätys
ilmaston suhteen oli kuitenkin saapumisemme helmikuun alussa. Hong Kongissa oli nimittäin suoraan sanottuna järkyttävän
kylmä. 7 asteen lämpötila ulkona ei suomalaisen korvaan ensihätään kuulosta
niin pahalta, mutta kun ottaa huomioon kosteuden ja sen ettei asunnoissa ole
minkäänlaista lämmitystä alkaa ymmärtää että kunnollinen takki ja villapaita
tulevat tarpeeseen. Meillä oli onni matkassa ja vuokraamassamme asunnossa oli
liikuteltava sähköpatteri.
Julkinen
liikenne on todella kattava ja koostuu metrosta (MTR), paikallisjunista (KCR),
busseista, minibusseista, raitiovaunuista ja takseista. Useimmissa näistä voi
maksaa Octopus kortilla, joka kannattaa hankkia heti lentoasemalla, ja vaihtaa
myöhemmin opiskelija-Octopus korttiin. Opiskelijat saavat alennusta vain
metrossa, joten opiskelijakortin kannattavuutta kannattaa miettiä ennen kuin
sen ottaa.
Minibussit
ovat usein se kaikista kätevin keino, mutta niiden käyttöä täytyy hieman
opetella, sillä opasteet ovat kiinaksi. Ainoastaan määränpää on sanottu
englanniksi ja sekin niin pienellä, että minibussi on ehtinyt mennä jo ohi kun
tajuaa että sille olisi pitänyt kättä heilauttaa.
Taksien
lähtöhinta on puolitoista euroa, eikä mittari ala heti edes raksuttaa, joten
niiden käyttäminen voi useammalla hengellä olla jopa edullisin ratkaisu.
Mikäli
ei omista octopussia tai matkustaa minibussilla
joutuu maksamaan tasarahalla, joten kolikoita kannattaa kantaa mukana. Octopussilla voi myös maksaa kaupoissa ja ruokaloissa sekä
ostaa limuautomaatista juomia. Lataaminen onnistuu metroasemilla ja aina auki
olevilla ja kaikkialta löytyvistä 7-11 kioskeista.
Heti
rajantakaa löytyy Shenzenin kaupunki, jonne matkustaa helposti KCR junalla.
Myös Donguan ja Guangzhou (Guangdong provinssin pääkaupunki) ovat helposti
tavoitettavissa junalla suoraan Hong Kongista. Sitä pidemmälle kannattanee jo
lentää, jollei sitten ole aikaa reilummin matkantekoon.
Viisumin
saa kiireisimmillään päivässä, mutta kannattaa varata enemmän aikaa. Yhden
käynnin viisumi on noin 30 euroa, mutta rajattomat vierailukerrat antava esim
puolen vuoden viisumi on vain 60 euroa. Viisumeita myöntävät kaikki
matkatoimistot tai niitä saa suoraan immigration officesta tms. Itse käytimme
matkatoimistoa. Eli Kiinan viisumi kannattaa siis ehdottomasti hankkia vasta Hong Kongista.
Noin yleisesti Kiinan ja Hong Kongin suhteista voisi vielä sanoa, että Kiina ja Hong Kong ovat kaksi aivan eri maata. Rajasta ei siis pääse yli ilman viisumia, kieli on eri, rahayksikkö on eri ja jopa lait ovat radikaalisti erilaiset. Eli vaikka Hong Kongissa voikin soittaa suutaan aiheesta kuin aiheesta ja heilua kaupungilla varomattomana keskellä yötä, niin Kiinan puolella kannattaa olla hieman enemmän varuillaan. Eipä silti, suosittelemme Kiinanmatkailua erittäin lämpimästi.
Matkan varrella sattuu kaikenmoisia hankaluuksia ja kommelluksia. Suurinta osaa niistä ei voi ennustaa ja iso osa on asioiden oppimista kantapään kautta. Eurooppalaista ”turistia” yritetään vähän väliä huijata, mutta hiljalleen sitä oppii pitämään puolensa. Reissussa on paljon helpompi tutustua vaihto-oppilaisiin kun paikallisilla on jo vakiintuneet ystäväpiirinsä.
Mutta. Matkan varrella sattuu aina paljon ihmeellistä ja ennennäkemättömän hienoa. Mielestämme matkan päällä pitää jollain tavalla pitää optiot avoinna kaikelle uudelle, sillä tavoin kokee mielestämme enemmän. Vaihto-oppilaisiin voi olla helpompi tutustua, mutta paikallisiin tutustumisesta saa mielestämme irti paljon enemmän. Vaihto-oppilaille muut vaihto-oppilaat ovat vain osa tilapäistä elämää, kun taas paikallisten kanssa pääsee osaksi heidän oikeaa elämäänsä. Sitä paitsi paikallisen kulttuurin ymmärtäminen helpottuu huomattavasti, kun on joku jonka kanssa keskustella aiheesta.
Uuteen kulttuuriin totuttautuminen vie aikansa, mutta siinä vaiheessa, kun oppii käyttämään minibusseja, kiistelee hinnoista kanttoniksi paikallisen hedelmämyyjän kanssa ja syö dim summia opiskelijoiden suosimassa dim sum ravintolassa neljän aikaan yöllä, tajuaa että Hong Kong on oikeastaan aikamoisen hieno paikka – ja vieläpä eri lailla kuin Suomi.