Runoja

Olen kahlannut läpi vereen hukkuneen viljan.
Olen ratsastanut läpi raiskatun maan.
Olen kävellyt katuja kaupungin julman,
Ja katsellut liekkejä rannassa taivaan.

On sota ja julmuus, saaste ja murha,
Ihmisen lahjoja maailmalle tälle.
Ihmisen usko, rakkaus ja toivo on turha,
Mut silti juon maljani Elämälle.

- ^Drako^Archchancellor^

Posliininukke putoaa kohti maata, tyttö juoksee, tytön kengät kopisevat
lattialla, tämän juostessa,
tyttö haluaisi paeta todellisuutta, mutta juostessaan tyhjän talon läpi, hän
kuulee päänsä sisällä uudestaan ja uudestaan sen räsähdyksen joka aiheutui
posliininuken osuessa lattiaan ja hajotessa tuhansiksi siruiksi, se ääni
kaikuu tytön päässä, eikä ikinä päästä häntä tuskasta

- Jan Porema

Lisää Jan Poreman runoja

Pöydällä on kahviläikkiä.
Sanojen lailla valuneet reunan yli
Katso ulos
Siellä valo leikkii tuulen kanssa
Tuntematta syyllisyyttä
Kasvoja piiskaavasta lumesta

-Alisa Piipponen

Kadonneet
Unien sokkeloihin
Turtuneet
Seisovat kadunkulmassa

-Alisa Piipponen

Katsohan -
ei ole ollenkaan väärin hävetä
ei väärin tuntea syyllisyyttä
ei väärin vihatakaan.
Maailma on täydellinen.
Kun kädettömätkin pääsevät taivaaseen.

-Alisa Piipponen

"Elämä on kaunista", sanoi enkeli kun pirulle silmää iski.

- ^Dannéra^Wizardess^

Uusia runoja, novelleja tai muita tekstejä voi lähettää Intiralle.