Silmät kääntyvät peiliin. Silmiin tulee raivoisa katse. Käsi heilahtaa.
Peili hajoaa sadoiksi palasiksi. Silmät katsovat siruihin lattialla.
Raivon aiheuttama kuva näkyy nyt satakertaisena.
Käsi ojentuu kohti siruja. Käsi nostaa sirun. Siru liukuu pitkin rannetta.
Veri peittää sirut ja kuva katoaa näkyvistä. Silmiin tulee tyytyväinen ilme.
Silmät sulkeutuvat ikuisiksi ajoiksi.

- Jan Porema

Mieli unelmoi ilmapalloista. Ivallinen ääni muuttuu neulaksi ja puhkoo pallon.
Mieli unelmoi kukista. Ivallinen ääni muuttuu myrkyksi ja tappaa kukat.
Mieli unelmoi kauniista. Ivallinen ääni muuttuu pimeydeksi ja peittää kaiken kauniin.
Mieli murtuu, eikä enää unelmoi. Ivallinen ääni nauraa ja alkaa itse unelmoida

- Jan Porema

Sallikaa minun olla elossa,
Sallikaa minun olla ihmisten keskellä,
Sallikaa minun olla mitä tahdon,
Niin minä sallin teille kaiken mikä on minun käsissäni

- Jan Porema

Perhonen nousee lentoon, sen upean värisillä siivillä loistaa auringon kulta. Auringon kulta sen siivillä on yhtä upea näky, kuin suuri kaikissa väreissä hehkuva kukkaketo, tai taivaanrannassa näkyvä auringonlasku, joka heijastaa pienet kumpupilvet punaisiksi ja oransseiksi, mutta vielä sitä kaikkea kauniimpaa on ystävyys, rakkaus ja onni

- Jan Porema

Rakastan elämää, Odotan kuolemaa,
Elämässä pelkään mitä tiedän, kuolemassa tiedän mitä pelkään,
Elämässä kaikki on yllätystä, kuolemasta voin odottaa joko täydellistä loppua,
tai suurta onnea

- Jan Porema

Erilaisuus on kaunista. Kauneus on ihanne.
Ihanteen on luonut mielikuva. Mielikuvan on luonut joku.
Joku oli varmasti Erilainen.

- Jan Porema

Olet nuori, Olet vanha, Olet mies, Olet nainen,
Olet tumma, Olet vaalea, Olet tyhmä, Olet viisas,
Mutta olet silti vain ihminen, et Jumala, vaikka usein toisin luulet.

- Jan Porema

Maailma on kukka. Ihminen on tuholainen.
Mutta missä on se myrkky, jota odotamme,
tai mitä meidän pitäisi odottaa?

- Jan Porema

Kerran oli erittäin kaunis Enkeli, ja Enkeli lähetettiin maahan.
Enkeli oli säihkyvä ja iloinen, mutta sitten se poltti siipensä.
Sen jälkeen enkeli masentui, ja alkoi vihata itseään, ja elämää.
Enkeliin oli rakastunut piru. Piru oli pieni, ja voimaton, toisin kuin
suuremmat pirut.
Piru rakasti enkeliä yli kaiken, mutta Enkeli halveksi sen heikkoutta ja sen
pahuutta, joka ei ollut edes todellista. Enkelin poltettua siipensä, Piru yritti
auttaa, mutta Enkeli oli
itsepintainen, eikä huolinut apua. Piru yrittää yhä, ja Enkeli ei ole vielä
tajunnut, että Piru on ehkä ainoa joka välittää.

- Jan Porema

Maailmassa oli alun perin miljoonia loistavia kirkkaita värejä, mutta
sitten tuli mustuus.
Maailman miljoonat värit eivät ole mitään, sen suuren mustuuden vierellä,
joka maailmassa nyt vallitsee,
ja vaikka sen mustuuden nyt häätäisi, olisivat värit valon puutteessa
himmeitä.
Toivottavasti joskus tulee aika, kun värit hehkuvat taas

- Jan Porema

Selässäni tuntuu kylmältä, kylmät väreet kulkevat sillä, olen lämpimässä
huoneessa, lähes kuumassa, koska kesä on sitä lämmittänyt.. Totean taas,
että tuska on palannut sydämeeni ja on siellä kuin kotonaan, ja se kylmää
koko ruumiini, edes huone, tai päivällä paistanut aurinko ei lämmitä minua.
Vihaan tuskaa, ja toivon myös, että viha lämmittäisi, mutta ei, se ei tee
sitä, se vain kylmää lisää, ja minä todella kaipaan jo lämpöä

- Jan Porema

Tunnen itseni väsyneeksi, tunnen itseni turhaksi, jälleen alan vihata
itseäni, ja ajatus olemassaoloni päättämisestä hiipii mieleeni. Torjun
ajatuksen, ja yritän miettiä mukavia asioita, mutta kukkaketo kuihtuu, ponit
sillä haihtuvat, utupilvet sen päällä tummuvat, ja myrsky repii lopunkin
kauniin pilalle, ja tunnen, että se ei kai ikinä palaa

- Jan Porema

Aurinko nousee horisontista, on jälleen aamu. Aamu jonka pitäisi tuoda
lohtua pimeyteen, mutta aamun valo vain näyttää, että yöllä todella on
pimeää, yön pimeys väistyy kyllä, mutta joka yö se tuntuu aina vaan
pimeämmältä, kun aamu aurinko antaa vertailukohteen.

- Jan Porema

Toivoisin voivani paeta pimeyttä, mutta pimeys nielee minut, pimeys käy
päälleni kuin villipeto, ja ujuttautuu sisälleni kuin häkä, jota ei voi
haistaa, ei maistaa, ei tuntea, mutta silti se on tappavaa, se nakertaa
minua sisältä, ja hitaasti kuluttaa ruumiini loppuun

- Jan Porema

Huolet ovat kuin lehtiä, mutta ikävä kyllä, toisin kuin puu joka tappaa,
tiputtaa ja antaa lehtien lentää pois, eivät ihmiset osaa päästää huoliaan
pois, jolloin ne jäävät ihmiseen, ja kun ihminen ei uusiudu, se tuhoutuu,
kuten puukin tuhoutuisi, jollei osaisi tiputtaa lehtiään

- Jan Porema

Rakkaus on suuri vale, jota ihminen levittää, kuten uskontoja,
poistaakseen pahaa oloaan, ja todetakseen itselleen, että joku välittää,
mutta välittäminenkin on vain kahdenkeskeistä kauppaa, kukaan ei tee mitään
ilmaa omaa etua, tai omaa hyötyä, jokainen toimiva seurustelupari, on
kaksipuolinen, jokainen ystävyys on molemminpuolista hyötyä. jokainen
yksinäinen ihminen taas ei ole toimiva, vaan se etsii hyötyä itselleen
toisista

- Jan Porema

Olen pelinappula. Minua säilytetään purkissa. Aina joskus minut otetaan
esiin, ja joku liikuttaa minua, oman tahtonsa mukaan, ja vain harvoin on
minulla itselläni omaa liikkumavapautta, vain joskus satun kellahtamaan
nurin, ja vaikka olen epämukavasti, niin saan kerrankin edes kierähtää pois.
Sitten kun peli loppuu, joku saattaa pettyneenä heittää minut pois, tai
sitten ei, loppujen lopuksi minut kuitenkin laitetaan takaisin purkkiin,
jossa olen taas pitkän aikaa, toivon niin, että joku onnistuisi heittämään
minut todella kauas, ja toivoisin, että hän ei löytäisi minua enää

- Jan Porema

Olipa kerran pieni poika joka oli kiltti ja avoin kaikille.
Poikaa alettiin potkia päähän ja sortaa siksi että
se oli niin helppoa ja poika vain kiitti jälkikäteen.
Kun poika alkoi kasvaa, niin hän tajusi että
häntä sorretaan ja potkitaan päähän,
poika oli kuitenkin niin lempeä ettei tehnyt
asialle mitään tai vetänyt toisia lättyyn,
ei vain suostunut potkittavaksi, mutta
kun ei puolustanut itseään sortamiselta
joutuikin nöyryytetyksi ja menetti
viimeisetkin ystävänsä ja myös
itsetuntonsa lopullisesti. Poika porskutti silti eteenpäin
ja yritti selvitä, mutta kun pojalta riistettiin kaikki sosiaalinen
yhteydenpito, tämä alkoi masentua ja masentua, masennus
vain paheni ja lopulta poika yritti itsemurhaa, mutta se
epäonnistui, jolloin pojalle naurettiin vain lisää,
ja poika päätti kostaa, muttei lempeän luonteensa
takia pystynyt siihen, joten poika lopetti elämisen,
pojasta tuli kone, poika vain energiallaan meni
kouluun, kesti koulupäivän, tuli koulusta, vietti päivän
vietti yön ja meni jälleen kouluun ja näin jatkuu yhä,
mutta mitä tapahtuu kun pojan energia loppuu?

- Jan Porema

kohtalo määrää etukäteen tietyn reitin, sä pystyt murtautumaan siltä
reitiltä, mutta jos murtaudut, sun elämä ei oo enää niin turvattua, kohtalon
tie on aina turvattu tie, mutta suurin osa huomaamattaan karkaa siltä
polulta.

- Jan Porema

tämä on valheiden maailma, täällä minkään ei ole pakko ole aitoa, siksi
aikoinani pakenin tänne. pakoon todellisuutta ja totuutta, nyt minun kai
pitäisi tulla takaisin siltä karkureissulta. täällä elämän taistelun ja
kohtalon voi kiertää, täällä ei ole lakeja, ei sääntöjä, ei ilmeitä, ei
mitään...

- Jan Porema

Elämä on sotaa. Pitkää sotaa. Mutta tämä sota poikkeaa kaikista muista,
sillä tässä sodassa on häviäjien lisäksi myös voittajia. Häviäjiäkin ovat
vain ne jotka luovuttavat. Elämän ikuista sotaa ei voi lopullisesti voittaa,
mutta joka hetki on taistelu, ja ne voi voittaa vaikka jokaisen. Joten
sotikaa ihmiset hyvinvointinne puolesta, mutta sotikaa ystävyydellä ja
lämmöllä, älkää vihalla ja kateudella.

- Jan Porema