Adoran

\"Vai että Adoran... Haluat siis kuulla itse kunnianarvoisasta haltiaprinsessasta\", vanha mies sanoi kuulostaen hieman huvittuneelta. \"Niin, paljonhan hänestä puhutaan ja paljonhan minulla riittäisi tarinoita kerrottavaksi. Vaan mistäpä oikein aloittaisin? Adoran on siis ainoa tiedetty hengissä oleva haltioiden kuningassuvun jäsen ja hän hallitsee nykyään haltioiden metsiä. Siellä hän viihtyy, metsissä... Aikoihin en ole prinsessaa tavannut, mutta olettaisin hänen olevan onnellinen. Hän on erittäin taitava...\" \"Oletteko te tavannut Adoranin?\", kysyi eräs vanhan miehen nuorista kuuntelijoista keskeyttäen tämän puheen, \"Ihan oikeastiko?\" \"Voi kyllä, kyllä, olen minä tavannut haltioiden prinsessan\", vanha mies sanoi naurahtaen. \"Kertokaa meille miltä hän näyttää!\", yksi lapsista huudahti innostuneena ja muut yhtyivät kuoroon: \"Niin, kertokaa!\" \"Hyvä on, hyvä on...\", vanha mies sanoi nauraen. Hän näytti selvästi nauravan jollekin, mistä hänen kuulijakunnallaan ei ollut aavistustakaan. \"Kuten tiedätte, ovat kaikki haltiat kovin kauniita. Adoran ei tee tästä poikkeusta, mutta hän ei välitä asiasta. Adoran on luonteeltaan kovin itsepäinen, eikä hän välitä mielistellä ketään. Hän ei välitä siitä miltä hän näyttää tai mitä muut hänestä ajattelevat. Joskus Adoran saattaa viettää metsissä viikkoja välittämättä hiuksiinsa tarttuneista oksanpätkistä tai muusta pienestä. Niin niin, tiedän kyllä, mitä te ajattelette. Kaikki haltiat eivät kuitenkaan ole turhamaisia ulkonäkönsä suhteen. Mutta kuten kaikkia haltioita, myös Adorania viehättävät kauniit esineet ja asiat. Mutta kuten sanoin, on Adoran kuitenkin hyvin kaunis, vaikka hän ei itse kiinnittäisisikään asiaan huomiota. Hänellä on erittäin pitkät kiharat hiukset. Punaiset... niin, liekehtivän punaiset hiukset on prinsessalla... Ja hänen silmänsä ovat kirkkaanvihreät. Mutta ne hiukset tosiaan, niissä on kyllä jotain kummallista, jotain taianomaista...\" Vanha mies vaipui hetkeksi mietteisiinsä havahtuen sitten äkisti. \"Niin, kuten olin sanomassa, on Adoran erittäin taitava jousiampuja. Yksikään metsän olento ei pääse karkuun hänen nuoltaan. Hän on varmasti haltioiden tarkin ampuja.\" Nuoret kuulijat liikahtelivat levottomasti. He tiesivät, että vanhalla miehellä oli tapana liioitella. \"Mutta eikö Adorania sanota myös eläinten kuningattareksi?\" \"Toki, toki\", vanha mies vastasi. \"Adoran pystyy puhumaan mille tahansa haluamalleen eläimelle ja ne kaikki tottelevat häntä hallitsijanaan. Eivät tottele vättämättä mielellään, mutta tottelevat kuitenkin. Niin, Adoranillahan on tosiaan myös hevonen, joka on hänen uskollisin seuralaisensa. Se on kuulkaas upea ori se. Sillä on kiiltävänpunainen karva ja hopeanhohtoiset jouhet. Sillä Adoran aina ratsastaa metsiensä läpi tuultakin nopeammin!\" Vanhan miehen kuulijakunta huokasi ihmetyksestä, sillä mies kertoi tarinaansa uskomattomalla intohimolla elehtien suureellisesti. \"Kerrotaan myös, että haltioiden prinsessa pystyisi halutessaan ottamaan eläimen hahmon\", jatkoi vanha mies kertomustaan, \"mutta se lienee vain huhupuhetta. Se kuitenkin on totta, että vaikka Adoran on ihmisten iässä laskettuna jo pitkälti aikuistumisiän ohittanut, on hän haltiaksi vielä kuitenkin kovin nuori ja kokematon, lapsellinenkin. Katsokaas, kun haltian mieli kypsyy ihmismieltä paljon hitaammin. Itse asiassa näin nuoren haltian valtaistuimelle nousu herätti aikoinaan suurtakin kummastusta haltioiden keskuudessa. Niin, vaikka Adoranista kerrotaan monia yleviä ja ihmeellisiä tarinoita ja vaikka hän on kovin päättäväinen ja hiukan ylimielinenkin luonteeltaan, ei pidä kuitenkaan unohtaa, että sydämessään hän on kuitenkin pelokas ja epävarma. Eivät sitä monet tiedä, ettekä te minua uskoisi, jos prinsessan näkisitte. Mutta näin asia on, sillä tunnen hänen sydämensä. En voi kuitenkaan ymmärtää, mistä tuo epävarmuus johtuu...\" Vanha mies vaipui jälleen mietteisiinsä hätkähtäen sitten äkkiä, kun tajusi puhuneensa liikaa. \"Mutta tiedättekös, kuinka Adoranista tuli metsien valtiatar?\", hän kysyi. \"Emme!\", hänen kuulijansa vastasivat. \"Niin, sitä ei taida tietää moni muukaan ja se on varsin pitkä tarina. Siksi en kerrokaan sitä enää tänä iltana vaan toivotan nyt teille kauniita unia\", vanha mies sanoi ja lähti hiljaa huoneesta. Hänen kuulijakuntansa ajatukset olivat ihastuksesta ja ihmetyksestä sekaisin. Varmaa oli, etteivät he nukahtaisi aivan heti.