Roolipelit?

Roolipelit eivät ole lautapelejä, vaikka niitä usein pelataan pöydän ääressä istuen. Roolipelissä on yksi pelinjohtaja ja useita muita pelaajia. Jokaiselle pelaajalle tehdään hahmo, jonka tiedot kirjataan hahmolomakkeseen. Pelinjohtaja päättää pelin ympäristön, eli missä liikutaan, miltä siellä näyttää ja ketä ei-pelaaja-hahmoja (EPH) pelaajien hahmot kohtaavat. Pelaajat päättävät itse kuinka heidän hahmonsa reagoivat vastaan tuleviin tapahtumiin. Noppaa heittämällä ratkaistaan kuinka hyvin hahmot onnistuvat teoissaan. Pelaaminen tapahtuu siis puhuen ja noppaa heitellen, eikä pelaajilla ole edessään muuta kuin hahmolomakkeensa, ehkä kartta ja tietysti oma mielikuvituksensa.

^Dannéra^Wizardess^

Roolipelien esittelyitä

WOD - World of Darkness Whitewolfin kustantama World of Darkness on synkempi, tummempi ja lohduttomampi versio nykymaailmasta. Ihmisten tietämättä heidän rinnallaan elää yliluonnollisten olentojen ja voimien kamppailu. Vampyyrit, ihmissudet, maagit, keijut, aaveet, muumiot ja muut taruolennot elävät tässä maailmassa. Jokaista taruolentojoukkiota varten on joukko roolipelikirjoja ja harvempi ropeltaa World of Darknessia vaan jotain sen alamaailmoista, yleisimpänä vampire. Vampire the Masquerade (vampyyrit), Werewolf the Apocalypse (ihmissudet) ja Changeling the Dreaming (keijut) toimivat myös liveroolipelaamisessa, mutta monet WoDin maailmat ovat mahdottomia livepeleihin sillä tavallisilla hahmoilla on valtaisa määrä kykyjä, joita on mahdotonta toteuttaa livepelissä. ^Heiccu^

Ultima Thule

Ei liene yllätys että kalevalavuoden myötä ilmestyi muinaissuomalaisiin maisemiin sijoittuva roolipelikin. Pitkään on saatu odottaa kunnon avausta kalevalaisen fantasian piiriin tällä saralla, ja aiheen laajuus ja monitasoisuus asettaakin melkoisia odotuksia julkaisulle. Pielan Ultima Thulessa on hyvä ensituntuma. Paksu selkä lupaa paljon, teksti on selkeästi taitettu ja Lehmusvyöryn isot, selkeät ja hyväntuuliset kuvat tekevät opuksesta mukavanoloisen luettavan. Mutta mitä löytyy tämän kakun sisältä?

Tämäntyylisessä roolipelioppaassahan voisi sanoa olevan kaksi tärkeää asiaa selitettävänä: roolipelikonsepti uusille pelaajille ja omaleimaisen pelimaailman esittely. Pielan selvitys roolipelin ideasta on ymmärrettävä, joskaan ei havainnollisin mahdollinen. Teksti on toisaalta suunnattu aloitteleville pelaajille, mutta on puuhaa tuntemattomalle varmasti tyyliltään paikoitellen merkillisen oloista. Hämmästyttämään jää kuitenkin erityisesti perinteisenoloisen sääntöjärjestelmän esiinmarssittaminen varsin rajallisessa tilassa; kirjaa tarkemmin tutkittuani sain todeta sen sisältävän vain reilut 50 sivua asiaa josta liki puolet vie uuden pelijärjestelmän esittely. Ensi kertaa roolipeleihin tutustuva voi ihmetellä eikö eläytyminen onnistu roolipelissä ilman taskulaskinta, kun taas konkaripelaaja kaipaa nimenomaan tunnelmallista maailmakuvausta eikä niinkään uusia sääntöjä. Hivenen toisenlainen lähestymistapa pelinhallintaan eli sääntöihin olisi voinut olla kaikin tavoin hedelmällisempi.

Itse pääasia, siis muinainen Pohjola roolipelimaailmana, jää varsin niukan, kaikkiaan reilun kymmenen sivun kuvauksen varaan. Sellaisenaan kuvaus on varsin mukavaa luettavaa, vapaasti koottu synteesi viikinkiajan Suomesta, eriaikaisista historiallisista lähteistä ja mytologiasta. Näistä eväistä on koottu tilan puitteissa eheä ja mukiinmenevä mielikuvitusmaailma, mutta koska muinaissuomalaisen roolipelin idea on nimenomaan maailman omaleimaisuudessa, odottaisi miljöökuvaukselta kyllä paljon enemmän.

Kokonaisuudessaan Ultima Thule on mukava lukukokemus josta eniten saanee irti ehkä jo roolipeleihin tutustunut mutta muinaissuomalaisuuden suhteen ummikko harrastaja. Asiaa jo ennestään tuntevalle se tarjoaa vain vähän uutta: tekijäkin kyllä toteaa että kyseessä on vain johdatus aiheeseen. Hinta tuntuu varsin korkealta sisältöön nähden, tiedä sitten josko jokin muu julkaisumuoto olisi ollut tätä mielekkäämpi. Suomalaisille markkinoille on kovin vaikea saada tuotettua roolipeliä joka olisi vielä julkaisuteknisestikin onnistunut. Jokatapauksessa Ultima Thulen päivänvaloon ilmaantuminen on tietysti mainio asia josta erityiskiitoksen ansaitsee SKS joka on näin ottanut tärkeän nykyperinteen alueen suojeluksensa alle. Tästä on hyvä jatkaa. Ilmari Piela: Ultima Thule. Roolipeli muinaisessa pohjolassa. Helsinki: SKS, 1999. 76 sivua. ^Tuisko^